tiistai 19. tammikuuta 2016

Koulussa

Tällä hetkellä istun kovalla muovipenkillä, ja näpyttelen koulun tietokoneen inhottavaa näppäimistöä. Kyllä, lintsasin edellisen ruotsin tunnin tullakseni tekemään luovaa työtä.

Halusin tulla kertomaan, miten ihana pakkaskeli on! Miten kirpeä ilma polttelee kasvoja ja punoittaa poskia. Toppahousut vain jalkaan, ettei tule kylmä. Halusin kertoa, miten ihanaa on tervehtiä ihmisiä, hymyillä ja nauttia lämpimästä latesta pehmeän huivin ympäröimänä. Elämä on ihanaa, jos siitä vain sitä tekee. On täysin itsestä kiinni, ajatteleeko asiat positiivisesta vai negatiivisesta näkökulmasta. Miksei siis tehdä itselle ja muillekin hyvää mieltä ja asettaa positiinen ajatusmalli päälle? Än, yy, tee nyt!

Toiseksi halusin kertoa, että saimme mielenkiintoisen kehityspsykologian tehtävän. Saimme nimittäin virtuaaliset adoptiolapset! Seuraamme heidän kehitystään läpi kaikkien elämänvaiheiden. Ja mikä parasta, sain vielä hauskan toteuttamisidean. Kirjoitan nimittäin ikäänkuin novellia, pientä tarinaa lapsestani. En vain tee tehtäviä, vain toteutan ne luovalla tavalla hyväksikäyttäen luovaa kirjoittamista mahdollisuuksien mukaan. Kurssin lopuksi voisin julkaista tekstejäni "minun ja lapseni" elämänkulusta tännekin. Tämäntyyppinen kirjoittaminen ei ole mukavuusaluettani, joten otan haasteen vastaan!

2 kommenttia:

  1. Kivalta kuulostaa toi kehityspsykologian tehtävä, odotan innolla millaista tekstiä saat aikaiseksi haastamalla itsesi! :) Positiivinen ajattelu kyllä vaikuttaa voimakkaasti elämään - pakkaskelistäkin löytää varmasti mieluisia ajatuksia kun niitä hakee eikä keskity niihin huonoihin puoliin ( ei itikoita, raikas ilma, saa käyttää kivoja talvivaatteita yms ) :D

    VastaaPoista
  2. Voi nyt käy kateeksi, oispa ihana saada virtuaalinen adoptiolapsi! :D Haaste kannattaa aina ottaa vastaan - itse olen kans kirjoittaja ja olisi mukava haastaa itseään tällä tavalla.

    VastaaPoista