se on aivan jotain muuta.
Joskus, olempa missä vain, saatan hetkeksi hävitä mielikuvitukseni luomaan maailmaan. Sen tarina, henkilöt ja paikat syntyvät todeksi vilisten mielessäni. Keksin ratkaisun pulmaan, jota olen jo pitkään miettinyt. Silloin sormet vilisevät näppäimistöllä ja saan kirjoittettua kymmenen sivua tuosta noin vain. Ja myös teksti on hyvää, luontevaa.
Joskus taas mikään ei onnistu. Yritän kirjoittaa, kirjoitan sivun - pyyhin kaiken pois. Teksti töksähtelee ja kuulostaa ivalta tärykalvollani. Se nauraa minulle ja synnyttää paniikin, apua, en osaa. Silloin ärsyttää. Kun tekisi mieli kirjoittaa, mutta mikään ei vain onnistu. Tulee alemmuuskompleksi.
Muutaman päivän päästä avaan taas koneen. Kirjoitan. Teksti luistaa ja syntyy kuin itsestään. En ole tässä maailmassa, olen muualla. Olen maailmassa, jonka olen itse luonut, olen mielikuvituksessani.
Ja herätän sen eloon
Minun kohdallani tuo ensimmäinen kohta: "Olen huomannut, että en pysty kirjoittamaan, jos olen samana päivänä lukenut jotain muuta." toteutuu juuri päinvastoin. Jos olen lukenut jotain hyvää kirjaa samana päivänä tekee mieli heti juosta koneen ääreen kirjoittamaan. Tosin, usein käy niin, että jos olen kirjoittamassa esim. fantasiaa ja lukenut esim. jännityskirjaa fantasia muuttuu äkkiä jännityskirjaksi. Yleensä aloitankin silloin aivan uuden novellin tai romaanin, enkä jatka vanhaa. Yleensä ne novellit tai romaanit jotka olen lukemisen jälkeen aloittanut, jäävät ilman jatkoa. :D Hienosti kirjoitettu juttu sinulta taas kerran!
VastaaPoistaHyvä että sulla noin päin! :D ja kiitos!
Poista