Kolmas luku on vielä hieman vaiheessa. Yritän kirjoittaa sen tällä viikolla valmiiksi - ehkä jo jopa tänään. Vaikka täällä blogin puolella välillä vähän hiljaista olisikin, niin älkää pelätkö! En minä eikä myöskään Coreyn tarina ole katoamassa minnekkään ;)
Olen huomannut kirjoittamisessani nykyään tietyn kaavan: Joku päivä minulle tulee yllättävä inspiraatio ja kirjoitan koko päivän saaden aikaiseksi monta sivua tekstiä. Mietin, että miten tämä näin helppoa olikin, teksti kulkee ja niin edelleen. Seuraavana päivänä palaan taas tekstini pariin ja luen aikaisemmin kirjoittamaani - silmät vuotaa verta. Rupean enemmän kekittymään tekstiin ja luen sitä kritisoivalla silmällä. Korjailen, lisäilen, poistan... Ja nyt siitä tulikin hyvä teksti!
Olen myös huomannut, että minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tarinani miljööseen. Tarinahan ei keskity mihinkään tiettyyn olemassa olevaan paikkaan, vaan keksin ympäristön päästäni. Haluan, että jokainen pystyisi samastumaan tekstiin mahdollisimman hyvin, ja tämän takia yritän pitää tarinan maisemat mahdollisimman "yleisinä". Esimerkiksi jos ajatellaan, että joku Etelä-Amerikassa asuva ihminen lukisi tekstiä "Olipa kerran Jorma, joka asui Suomen lapissa pienessä tumppukylässä nimeltään..." Hänen olisi hankala samaistua siihen, koska hän ei ole koskaan kuullutkaan tästä kylästä, tai edes käynyt Suomessa.
Kun pidän kirjani ympäristön avoimena enkä mainitse mitään tiettyä paikkaa, jokainen muodostaa päähänsä oman, henkilökohtaisen maailmansa - jota tietenkin ovat myös rakentamassa omat kuvailuni. Joku voi ajatella maisemat kotikaupunkinaan, joku taas muodostaa päähänsä aivan uuden maailman, jota ei oikeasti ole olemassa. Tämä tekee kirjasta henkilökohtaisemman ja läheisemmän. Ainakin omasta mielestäni.
Se, ettei minulla ole mitään tiettyä, olemassa olevaa paikkaa mihin perustaisin kuvailuni, tekee asioista joskus hieman vaikeita. Jouduin jatkuvasti rakentamaan maailmaa päässäni. Yrittää tehdä siitä kokonaisen. Pitää asiat kuitenkin myös realistisina. Minun pitää myös päättää, montako vuodenaikaa kirjassani on. Onko kaupunki, missä Corey asustaa iso vai pieni, muodostaa sen keskeisimmät paikat ja keksiä niille nimet. Voin myös olla mainitsematta tiettyä asioita, kuten kaupungin asukasmäärää, jos se ei ole juonen kannalta olennainen asia. Nämä vain ovat niitä asioita, joita joudun jatkuvasti miettimään kirjoittaessani.
Mutta toisaalta, jos olisin päättänyt vaikka sijoittaa kirjani miljöön Lontooseen, olisi minun pitänyt tarkkaan ottaa selvää sen faktoista. Ja olisi sekin ollut projekti se.
Joku ei ehkä pidä kirjoittamista työnä. Itsekään en ehkä joskus pitänyt. Mutta nyt kun itse kirjoitan, tiedän, että se on työtä yhtälailla kuin mikä tahansa muukin homma. Vaikeinta kirjoittamisessa on saada asiat yhteen, tehdä tekstistä sujuvaa, saada juoni kulkemaan sopivaa vauhtia. Muodostaa inspiraation pyrähdyksistä kokonainen, yhtenäinen tarina. Kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti