Jossain vaiheessa aloin stressaamaan kirjoittamista, liikaa ajattelua, liikaa äidinkielisiä ongelmia, joihin minulla ei ollut vastauksia. Liikaa negatiivisia tuntemuksia - vaikka olihan niitä positiivisiakin.
Kävin kesällä Äidinkielen 3. kurssin, eli siis kirjoittamisen kurssin. Tämän myötä olen saanut intoni takaisin kirjottamiseen! Olen saanut tietoa ongelmiini, ja osaan nyt korjata ne, ainakin paremmin. Olen saanut vastaukset kysymyksiini! :)
Yksi tärkeä asia ÄI3 kurssilla äidinkielellisten kirjoitusasujen ohella oli mielestäni kirjoittamisen esteet. Ehkä eniten silmiäni avaava kommentti tällä kyseisellä kirjan aukeamalla oli:
Kirjoittamisen pitäisi olla luonnollista, yhtä luonnollista kuin hampaiden harjaus. Kirjoittamisen pitäisi olla osa arkipäivää, eikä siitä erkaneva tekijä.
Tällä tavalla kirjoittamisen esteet pienenisivät. Kirjoittamista ei myöskään saisi pitää stressaavana. Tärkeä asia myös, ettei ole liian ankara itselleen, ainakaan vielä siinä inspiraation vaiheessa, luovassa kirjoitusvaiheessa. Jälkeenpäin voi korjailla omia virheitään.
Kirjoittaminen on luova tapa ilmaista tunteita, kokemuksia ja ajatuksia. Kirjoittamisessa vain mielikuvitus on rajana!
Et voi koskaan kiivetä korkealle, jos pelkäät putoamista!
Et voi koskaan kiivetä korkealle, jos pelkäät putoamista!
"Et voi koskaan kiivetä korkealle, jos pelkäät putoamista!"
VastaaPoistaNiin totta!
Tuo itsekritiikin vähentäminen on hankalaa, mutta kirjoittaminen helpottuu, jos siinä onnistuu. Ja täytyy hyväksyä sekin, että aina ei teksti kulje. Mutta kyllä se siitä lähtee taas!
Niimpä!!
PoistaNiin näin se aina on! Pitää vaan hyväksyä oma tekstinsä :D
Hienoa että sait uutta motivaatiota kirjoittamiseen! :) Tuo on kyllä niin totta että kirjoittamisen pitäisi olla luonnollista eikä väkinäistä koska pakottamalla ne parhaat ajatukset eivät tule esille :D
VastaaPoistaNiimpä! :D
Poista