Runoa

Filosofian kurssilla piti spontaanisti parissa minuutissa kirjoittaa runo, jonka otsikkona oli Olemassaolevia. Tällainen siitä sitten tuli:



Olemassaolevia

Tiedätkö edes,
oletko olemassa?
Tiedätkö, miksi.
Mikä on tarkoituksesi täällä
kylmässä maailmassa,
joka koettelee piiskaavan tullen lailla.
Vai oletko haamu vain,
kangastus, joka tietämättään vaeltaa
yksin.
Ilman tarkoitusta,
ilman olemusta,
kun sielusi halajaa pakoon.