Nyt kysymyksiä tulemaan laidasta laitaan!
maanantai 10. marraskuuta 2014
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Suhteeni kauneuteen, taisteluni aknea vastaan 1/2
Ajattelin aloittaa tällaisen postaussarjan kuin "suhteeni kauneuteen". Tähän aiheeseen liittyen minulla on paljonkin mielipiteitä, pohdintoja sekä omia kokemuksia. Ensiksi aloitan kertomalla oman kokemukseni aknen kanssa elämisestä, sekä hieman meikkaamisesta ja muista kokemuksistani kauneuden saralla, mikä lähenteleekin seuraavan postaussarjan aihetta. Toivon tarinani antavan vertaistukea muille samasta ongelmasta kärsiville sekä tietenkin myös vain ihmisille, joilla muuten vain on iho-ongelmia. Esittäkää toki kysymyksiä, jos sellaisia ilmestyy tai jos haluatte tietää jostain lisää :) Nyt asiaan...
En ole koskaan ollut "laittautuja".
Ala-asteella, viidennellä luokalla menkkani alkoivat, ja samaan aikaan naamaani puhkesi aivan kauhea akne. Ihoni oli tähän asti ollut aina sileä "babyface", ja olin aivan kauhuissani tästä räjähtävästä muutoksesta. Akne vain paheni ja paheni. Koska mikään ei auttanut, vaihtoehdoksi jäi vain tulehtuneiden finnien peittäminen meikin alle. En viitsinyt lähteä minnekkään ilman pakkelikerrosta, niin pahan näköisiä finnit olivat. Pakko mainita, etten todellakaan osannut meikata. Halusin vain peittää kauhean ihoni.
En vielä kuudennellakaan luokalla osannut oikeasti meikata, menin vain massan mukana. Pakkelikerroksen lisäksi rupesin käyttämään vielä poskipunaa ja ripsiväriä. Ja se oli iso virhe.
Osottautui, etteivät herkät silmäni ja ripseni kestä ripsiväriä. Muutaman kuukauden aikana mustat pitkät ja tuuheat ripseni haurastuivat ohuiksi ja vaaleiksi, ja lopulta tippuivat ja katkeilivat pois. Kauniita ripsiäni ei ollut enää ollenkaan jäljellä, suunnilleen viisi ripseä per silmä. Olin kauhuissani ja lopetin ripsivärin käytön. Veimme äidin kanssa sen hetkisen ripsivärini takaisin sokokselle ja näytimme sen aiheuttamia vahinkoja. Myyjät voivottelivat ja sanoivat - tosin äidin raivotessa ja painostaessa - lähettävänsä kyseisin ripsivärin tutkimuksiin selvittääkseen, että mikä mahdollisesti olisi voinut aiheuttaa tämän reaktion. Liekkö koskaan lähettivät...
Käytin muutaman kuukauden jatkuvasti aurinkolaseja. Nyt olin ruma finninaama, ja vielä kaljukin. Itkin monesti rumuuttani. Onneksi ripseni kuitenkin kasvoivat ajan myötä takaisin sellaisiksi kuin ne olivat olleetkin, ja tästä olen erittäin kiitollinen.
Jossain kuudennen ja seitsemännen luokan vaihteessa löysin avun. Ihotautilääkäri määräsi minulle vahvan aknelääkkeen, joka ihme kyllä toimi. Tässä vaiheessa jopa pikkuhiljaa opin meikkaamaan kunnolla, luonnollisesti ja kauniisti. Lääkkeiden syömisen, ihonhoitotuotteiden vaihtamisen, kosmetologilla ja sub-hoidossa käymisen sekä meikkaamisen rajoittamisen myötä ihoni alkoi parantumaan. Ja lopulta, ihoni oli taas sileä kuin vauvan. Oli ihanaa kuulla kommentteja, kuinka ihoni oli niin hyvännäköinen ja kuinka hmiset ihmettelivät, minne akneni oli hävinnyt. Olin niin onnellinen, kun olin saanut ihoni kuntoon.
No, eipä sitä kauaa kestänyt.
8-9. luokan vaihteessa akne uusi. Ei tällä kertaa niin pahana, mutta kuitenkin. Lääkärin antamat lääkkeet ja voiteet eivät enää auttaneet. Olin taas lohduton tässä loputtomassa taistelussa vikuroivaa ihoani vastaan. Olin niin kateellinen ystävilleni, joilla oli sileä, hehkuva iho eikä koskaan yhtäkään finniä naamassa. Toivoin, että olisin voinut olla niin kuin he. Mutta toivominen ei muuttanut mitään.
Akne lievitti aina hieman kesäksi, ja tämän takia aloin käymään uudestaan sub-hoidossa. Se auttoi, mutta aina vain hetkellisesti. Jossain vaiheessa en enää jaksanut raahautua sinne joka viikko. Hyväksyin vain sen tosiasian, etten enää koskaan saisi sileää ihoani takaisin. Onneksi sentään osasin meikata niin hyvin, että sain piilotettua pahimmat tulehtuneet finnit. Ripsiväriä käytin vain harvoin ja silloinkin varoen.
Kävin taas säännöllisesti kosmetologilla puhdistuttamassa ihoni. Käytin myös häneltä ostamaani kallista ihonhoito tuotesarjaa, olikohan se nimeltään Janssen. Olin kokeillut vaikka mitä Sokokselta ostettuja halvempia tuotteita ennen tätä, mutta kaikista sain aina allergisen reaktion. "Herkälle iholle" teipattu lappu tuotteiden kyljessä ei auttanut millään tavalla. Janssen oli ainoa merkki, mikä ei yleensä aiheuttanut allergista reaktiota.
Tässä vaiheessa olin jo sujut finnisen ja allergisen ihoni kanssa. Peitin sen meikillä, ja näin ongelma oli aina hetkellisesti ratkaistu. Kuitenkin lukion 1. vuoden keväällä en pystynyt enää käyttämään edes Janssen -tuotesarjaa, koska se aiheuttii niin pahoja allergisia reaktioita. Myöskin meikkaaminen oli pikkuhiljaa alkanut aiheuttamaan samaa, ja ihonpuhdistuksen ja rasvaamisen lopettamisen myötä en pystynyt enää käyttämään meikkiäkään.
Ihoni oli finninen, läikikäs, hieman arpinen ja täynnä satunnaisia allergisia paukamia. Ihanaa.
En ole koskaan ollut "laittautuja".
Ala-asteella, viidennellä luokalla menkkani alkoivat, ja samaan aikaan naamaani puhkesi aivan kauhea akne. Ihoni oli tähän asti ollut aina sileä "babyface", ja olin aivan kauhuissani tästä räjähtävästä muutoksesta. Akne vain paheni ja paheni. Koska mikään ei auttanut, vaihtoehdoksi jäi vain tulehtuneiden finnien peittäminen meikin alle. En viitsinyt lähteä minnekkään ilman pakkelikerrosta, niin pahan näköisiä finnit olivat. Pakko mainita, etten todellakaan osannut meikata. Halusin vain peittää kauhean ihoni.
En vielä kuudennellakaan luokalla osannut oikeasti meikata, menin vain massan mukana. Pakkelikerroksen lisäksi rupesin käyttämään vielä poskipunaa ja ripsiväriä. Ja se oli iso virhe.
Osottautui, etteivät herkät silmäni ja ripseni kestä ripsiväriä. Muutaman kuukauden aikana mustat pitkät ja tuuheat ripseni haurastuivat ohuiksi ja vaaleiksi, ja lopulta tippuivat ja katkeilivat pois. Kauniita ripsiäni ei ollut enää ollenkaan jäljellä, suunnilleen viisi ripseä per silmä. Olin kauhuissani ja lopetin ripsivärin käytön. Veimme äidin kanssa sen hetkisen ripsivärini takaisin sokokselle ja näytimme sen aiheuttamia vahinkoja. Myyjät voivottelivat ja sanoivat - tosin äidin raivotessa ja painostaessa - lähettävänsä kyseisin ripsivärin tutkimuksiin selvittääkseen, että mikä mahdollisesti olisi voinut aiheuttaa tämän reaktion. Liekkö koskaan lähettivät...
Käytin muutaman kuukauden jatkuvasti aurinkolaseja. Nyt olin ruma finninaama, ja vielä kaljukin. Itkin monesti rumuuttani. Onneksi ripseni kuitenkin kasvoivat ajan myötä takaisin sellaisiksi kuin ne olivat olleetkin, ja tästä olen erittäin kiitollinen.
Jossain kuudennen ja seitsemännen luokan vaihteessa löysin avun. Ihotautilääkäri määräsi minulle vahvan aknelääkkeen, joka ihme kyllä toimi. Tässä vaiheessa jopa pikkuhiljaa opin meikkaamaan kunnolla, luonnollisesti ja kauniisti. Lääkkeiden syömisen, ihonhoitotuotteiden vaihtamisen, kosmetologilla ja sub-hoidossa käymisen sekä meikkaamisen rajoittamisen myötä ihoni alkoi parantumaan. Ja lopulta, ihoni oli taas sileä kuin vauvan. Oli ihanaa kuulla kommentteja, kuinka ihoni oli niin hyvännäköinen ja kuinka hmiset ihmettelivät, minne akneni oli hävinnyt. Olin niin onnellinen, kun olin saanut ihoni kuntoon.
No, eipä sitä kauaa kestänyt.
8-9. luokan vaihteessa akne uusi. Ei tällä kertaa niin pahana, mutta kuitenkin. Lääkärin antamat lääkkeet ja voiteet eivät enää auttaneet. Olin taas lohduton tässä loputtomassa taistelussa vikuroivaa ihoani vastaan. Olin niin kateellinen ystävilleni, joilla oli sileä, hehkuva iho eikä koskaan yhtäkään finniä naamassa. Toivoin, että olisin voinut olla niin kuin he. Mutta toivominen ei muuttanut mitään.
Akne lievitti aina hieman kesäksi, ja tämän takia aloin käymään uudestaan sub-hoidossa. Se auttoi, mutta aina vain hetkellisesti. Jossain vaiheessa en enää jaksanut raahautua sinne joka viikko. Hyväksyin vain sen tosiasian, etten enää koskaan saisi sileää ihoani takaisin. Onneksi sentään osasin meikata niin hyvin, että sain piilotettua pahimmat tulehtuneet finnit. Ripsiväriä käytin vain harvoin ja silloinkin varoen.
Kävin taas säännöllisesti kosmetologilla puhdistuttamassa ihoni. Käytin myös häneltä ostamaani kallista ihonhoito tuotesarjaa, olikohan se nimeltään Janssen. Olin kokeillut vaikka mitä Sokokselta ostettuja halvempia tuotteita ennen tätä, mutta kaikista sain aina allergisen reaktion. "Herkälle iholle" teipattu lappu tuotteiden kyljessä ei auttanut millään tavalla. Janssen oli ainoa merkki, mikä ei yleensä aiheuttanut allergista reaktiota.
Tässä vaiheessa olin jo sujut finnisen ja allergisen ihoni kanssa. Peitin sen meikillä, ja näin ongelma oli aina hetkellisesti ratkaistu. Kuitenkin lukion 1. vuoden keväällä en pystynyt enää käyttämään edes Janssen -tuotesarjaa, koska se aiheuttii niin pahoja allergisia reaktioita. Myöskin meikkaaminen oli pikkuhiljaa alkanut aiheuttamaan samaa, ja ihonpuhdistuksen ja rasvaamisen lopettamisen myötä en pystynyt enää käyttämään meikkiäkään.
Ihoni oli finninen, läikikäs, hieman arpinen ja täynnä satunnaisia allergisia paukamia. Ihanaa.
Mutta kaikki muuttui, kun löysin Lushin.
Tästä lisää ensi postauksessa... ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)