maanantai 25. toukokuuta 2015

Maalia omenankuoressa

Tämän runon idea oli seuraava:

Opettaja luetteli meille erilaisia kategorioita, kuten artisti, kauppa, hedelmä, kaupunki... Ja meidän piti kirjoittaa jokaiseen kategoriaan ensimmäinen sana joka tuli mieleen. Nämä sanat piti sitten sisällyttää runoon.





Maalia omenankuoressa




Helsingin kaduilla
maalia paljaissa käsivarsissa.
Kauempana Jenni Vartiaisen konsertti, ja
varpaat uppoo vihreään nurmeen.

Maalin lisäksi kädessä mies,
mutta onkohan se vain
kuin heinäkuinen Siwa.

Pidät musta kii, kun
telkkarissa pyörii
Tanssii tähtien kanssa.

                      Ja niin omenan kuoret tarrautuu hampaidenväliin





keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Liulauluva

Kirjoitimme ÄI10 runon, joka piti kirjoittaa itse keksimiään sanoja käyttäen. Tällainen siitä tuli:





Liulauluva



Tuuli rishattaa korviini autuaasti,
korhea nurmi leiluu auringon syleilyssä.
Maisema ammeltaa raukeasti,
kun läheinen järvi ankeloi hiljaa.

Olen minä vehreä puu, joka juurineen
liulauluu syvälle kamaraan.
Olet sinä lintu, joka lenneltää
korkealle ilmaan.
Pilvet kerääntyy, ja kohta
salamat lohkaa

Kumpaankohan osuu,
sinuun vai minuun?








perjantai 8. toukokuuta 2015

Runoa

Pienenä vihasin runojen kirjoittamista. Nyt olen huomannut, kuinka mukavan helppoa, luovaa ja vapauttavaa se voikaan olla. Runojen tekeminen on myös suhteellisen nopeaa, ja sitä voi harrastaa oikeastaan missä tahansa kun on vain kynä ja paperi mukana. Saatte siis varmasti jatkossa kuulla enemmän syttyvää runopuoltani!

                                              

                                                     Ei ole kuuta, ei aurinkoa,
                                        vain mustaa tyhjyyttä avaruuteni syövereissä.

                                            Et voi valoa nähdä,
                                                                tai sateenkaaren sävyjen vyöhykkeitä.

                                                    Mutta voit nähdä minut

                                                                  siinä avaruudessani, jossa elän

                                        ikuisesti

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Vastaukset kysymyksiin

Samakuulla oli kysyttävää! :)

 Minkä ikäisenä aloitit kirjoittamisen?

Varsinaisen vapaa-ajalla kirjoittamisen aloitin vasta lukion ensimmäisellä. Lukiossa emme enää kirjoittaneet mitään luovia tekstejä lukuisien asiatekstien lisäksi, ja tällöin tajusin oikeasti, miten rakastan kirjoittamista ja miten minulla oli sitä ikävä. Ala- ja yläasteella kirjoitimme todella paljon luovia tekstejä koulussa, varsinkin yläasteella opettajamme kirjoitutti meillä joka kuukausi erilaisen luovan kirjoituksen. Pidin kirjoittamisesta jo ala-asteella todella paljon, ja jo silloin opettaja valitteli minulle liian pitkistä tarinoista, koska hänellä meni niin paljon aikaa niiden tarkistamiseen :D Eli siis voisi kai sanoa että aloitin kirjoittamisen noin 9 vuotiaana. Mieleeni nyt myös muistui, että itseasiassa kirjoitin vapaa-ajalla jo ala-asteella. Siihen aikaan olin oikea heppahullu, ja pyörin paljon näillä tämmöisillä "virtuaali talleilla", jonne sitten kirjoittelin hevosiin liittyviä novelleja :D

 Perhe?

Asun äidin kanssa kotoisassa rivitaloasunnossa. Minulla on myös 8-vuotias narttukoira, rodultaan westie. Isän kanssa en ole lähes missään tekemisissä, enkä myöskään ole kummoisissa väleissä isän puolen sukulaisiin. Mieluiten en olisi isän enkä näiden sukulaisten kanssa missään tekemisissä.

Maailman paras kirja?

Stephenie Meyerin The Host.

Yllättävä asia sinusta?

Hmm... Öh?? :D Ehkä teen erikseen postauksen jossa kerron enemmän itsestäni :)

 Bloggari ja tosielämän MyloWveyn erot?

Olen sellainen millaisena netissä esittäydynkin. Mylowvey on kuitenkin anonyymi nimimerkkini, joten ette tiedä minusta melkeimpä mitään :D Ehkä siltä kannalta voisi sanoa että nimimerkin ja oikean minän ero on se, että oikeasti olen todella avoin ja luottavainen ihminen. Netissä kuitenkin olen tarkkana mitä itsestäni paljastan.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tauon jälkeen

Olette ehkä ihmettelleet minne oikein olen hävinnyt. En oikeastaan minnekään. Viime kuukaudet vain ovat olleet niin kiireisiä ja tapahtumarikkaita etten yksinkertaisesti ole ehtinyt avata konetta (muuten kuin pelaamis tai koulu tarkoituksessa!!) ja tulla bloggeriin. En ole ehtinyt lukea edes teidän blogejanne :(

Tässä jaksossa minulla on ÄI10 kurssi, eli siis luovan kirjoittamisen kurssi. Julkaisen täällä tekstit joita kirjoitan kurssilla, joten tulette taas vaihteeksi kuulemaan minusta enemmänkin! :)

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin tehtävä, jossa jokainen kirjoitti kolmeen lappuun henkilön, paikan, ja aiheen. Nämä paperit sekoittiin omiin pinkkoihinsa ja jokainen otti kustakin pinkasta sattumanvaraisen paperin. Omat lappuni olivat tällaiset:

nuori kirjailijan alku
syli
kahvinkeitto

Näistä meidän sitten piti kirjoittaa todella lyhyt novelli viidessä minuutissa. Oikeastaan enemmänkin tekstin pätkä.. Mutta tällainen siitä tuli!


Viiden minuutin kahvia

Istun. Käteni nojaavat kylmänhikisesti mustalla näppäimistöllä. Paikoillaan ja hievahtamatta.
          "Ei tästä saatana tule mitään", mutisen itsekseni. Aurinko paistaa harmaiden sädekaihdinten läpi kasvoilleni. Kuin hiljaa leväten, se hiveltää kasvojani. Lämmin tuulahdus tunkeutuu sisään avoimesta ikkunasta. Hengitän syvään sen pehmeää hyväilyä.
          Tämä hetki, valkoisen ruskea huone, aurinko, tuuli. Ne ovat kuin syli. Niin pehmeä ja lämmin, lempeä. Se voisi olla äidin, isän, veljen, siskon... Tai rakastajan.
          Haistan palaneen käryn. Sieraimeni leviävät tutkiakseen hajun lähteen, ja hypähdän nopeasti ylös kovasta puutuolista. Se narahtaa kuin ikäväkseen.
          Sammutan kahvinkeittimen levottamana. Sydämeni hakkaa lujaa rintaani vasten.