maanantai 25. toukokuuta 2015

Maalia omenankuoressa

Tämän runon idea oli seuraava:

Opettaja luetteli meille erilaisia kategorioita, kuten artisti, kauppa, hedelmä, kaupunki... Ja meidän piti kirjoittaa jokaiseen kategoriaan ensimmäinen sana joka tuli mieleen. Nämä sanat piti sitten sisällyttää runoon.





Maalia omenankuoressa




Helsingin kaduilla
maalia paljaissa käsivarsissa.
Kauempana Jenni Vartiaisen konsertti, ja
varpaat uppoo vihreään nurmeen.

Maalin lisäksi kädessä mies,
mutta onkohan se vain
kuin heinäkuinen Siwa.

Pidät musta kii, kun
telkkarissa pyörii
Tanssii tähtien kanssa.

                      Ja niin omenan kuoret tarrautuu hampaidenväliin





keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Liulauluva

Kirjoitimme ÄI10 runon, joka piti kirjoittaa itse keksimiään sanoja käyttäen. Tällainen siitä tuli:





Liulauluva



Tuuli rishattaa korviini autuaasti,
korhea nurmi leiluu auringon syleilyssä.
Maisema ammeltaa raukeasti,
kun läheinen järvi ankeloi hiljaa.

Olen minä vehreä puu, joka juurineen
liulauluu syvälle kamaraan.
Olet sinä lintu, joka lenneltää
korkealle ilmaan.
Pilvet kerääntyy, ja kohta
salamat lohkaa

Kumpaankohan osuu,
sinuun vai minuun?








perjantai 8. toukokuuta 2015

Runoa

Pienenä vihasin runojen kirjoittamista. Nyt olen huomannut, kuinka mukavan helppoa, luovaa ja vapauttavaa se voikaan olla. Runojen tekeminen on myös suhteellisen nopeaa, ja sitä voi harrastaa oikeastaan missä tahansa kun on vain kynä ja paperi mukana. Saatte siis varmasti jatkossa kuulla enemmän syttyvää runopuoltani!

                                              

                                                     Ei ole kuuta, ei aurinkoa,
                                        vain mustaa tyhjyyttä avaruuteni syövereissä.

                                            Et voi valoa nähdä,
                                                                tai sateenkaaren sävyjen vyöhykkeitä.

                                                    Mutta voit nähdä minut

                                                                  siinä avaruudessani, jossa elän

                                        ikuisesti