keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Liulauluva

Kirjoitimme ÄI10 runon, joka piti kirjoittaa itse keksimiään sanoja käyttäen. Tällainen siitä tuli:





Liulauluva



Tuuli rishattaa korviini autuaasti,
korhea nurmi leiluu auringon syleilyssä.
Maisema ammeltaa raukeasti,
kun läheinen järvi ankeloi hiljaa.

Olen minä vehreä puu, joka juurineen
liulauluu syvälle kamaraan.
Olet sinä lintu, joka lenneltää
korkealle ilmaan.
Pilvet kerääntyy, ja kohta
salamat lohkaa

Kumpaankohan osuu,
sinuun vai minuun?








2 kommenttia:

  1. No wautsi! Itsekeksimäsi sanat sopivat tuohon runoon täydellisesti, aivan kuin ne olisivat ilmiselvää suomenkieltä, joka kuitenkin aukeaa vain tarkoille ja valituille (runon "sinulle ja minulle"). En tiedä, tälläinen fiilis mulle tästä runosta tuli! :-D

    VastaaPoista
  2. Täyty muutaman kohtaan palata ja kysyä itseltäni eikö tämä muka olekaan ihan suomalainen sana... :D
    Todella hyvä!

    VastaaPoista