Liulauluva
Tuuli rishattaa
korviini autuaasti,
korhea nurmi
leiluu auringon syleilyssä.
Maisema ammeltaa
raukeasti,
kun läheinen
järvi ankeloi hiljaa.
Olen minä vehreä
puu, joka juurineen
liulauluu syvälle
kamaraan.
Olet sinä lintu,
joka lenneltää
korkealle ilmaan.
Pilvet kerääntyy,
ja kohta
salamat lohkaa
Kumpaankohan
osuu,
sinuun vai minuun?
No wautsi! Itsekeksimäsi sanat sopivat tuohon runoon täydellisesti, aivan kuin ne olisivat ilmiselvää suomenkieltä, joka kuitenkin aukeaa vain tarkoille ja valituille (runon "sinulle ja minulle"). En tiedä, tälläinen fiilis mulle tästä runosta tuli! :-D
VastaaPoistaTäyty muutaman kohtaan palata ja kysyä itseltäni eikö tämä muka olekaan ihan suomalainen sana... :D
VastaaPoistaTodella hyvä!