perjantai 8. toukokuuta 2015

Runoa

Pienenä vihasin runojen kirjoittamista. Nyt olen huomannut, kuinka mukavan helppoa, luovaa ja vapauttavaa se voikaan olla. Runojen tekeminen on myös suhteellisen nopeaa, ja sitä voi harrastaa oikeastaan missä tahansa kun on vain kynä ja paperi mukana. Saatte siis varmasti jatkossa kuulla enemmän syttyvää runopuoltani!

                                              

                                                     Ei ole kuuta, ei aurinkoa,
                                        vain mustaa tyhjyyttä avaruuteni syövereissä.

                                            Et voi valoa nähdä,
                                                                tai sateenkaaren sävyjen vyöhykkeitä.

                                                    Mutta voit nähdä minut

                                                                  siinä avaruudessani, jossa elän

                                        ikuisesti

5 kommenttia:

  1. Hei jeejee!! <3 runoja! Tykkään tuosta, että teet runolle tavallisesta poikkeavan asettelun, se tuo lisää tarttumapintaa (tai mikä tähän nyt oiskaan hyvä sana...)

    VastaaPoista
  2. Kiva runo ja tuo muotoilu sopii siihen hyvin :) laitoin sulle liebster award -haasteen mun blogiin ja voit käydä kurkkaas sen täältä: http://nainkoulutattaiteilijasi.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html

    VastaaPoista